Nurjanutun Nurja-Purla

Itsellekin tuli jälleen ommeltua. Tällä kertaa paita Kangaskapinasta ostetusta höyhentrikoosta. Suosittelen kyllä tämän "vallankumouksellisen edullisen kangaskaupan" kokeilemista. Itse olen ollut todella tyytyväinen niiden parin kankaan hinta-laatusuhteeseen, jotka olen sieltä tilannut. Paita on ommeltu Burda 10/2014 lehdessä olleen kaavan Long sleeve cowl tee (#103) mukaan. Ihastuin kyseiseen malliin sen palaversiona  heti lehden ensilukemalla. Kyseessä on hyvin kapea ja istuva malli. Olen normaalisti kokoa 36-38 ja Burdan lehdistä teen yleensä koon 38. Tällä kertaa päädyin kokoon 40 ja sekään ei ole kyllä väljyydellä pilattu. Hihat olivat mielestäni jopa Burdan kaavalle todella kapeat. Jouduin leventämään koon 40 hihaa olkavarren puolivälistä 3 cm. Otin tästä levennysprojektista pari vaihekuvaa ja ajattelin kirjoittaa asiasta lyhyen ohjeen - kunhan vain ehdin. Lyhensin myös kaavan ylipitkiä hihoja 8 sentillä ja silti ne ovat tällaiselle 160 senttiselle pätkälle vie...

Oli kylmä ja myrskyinen mökkipäivä... No okei, ei ollut synkkää eikä myrskyä, mutta hieman viileä ja tytöt eivät pärjänneet enää kesälippiksillä ulkosalla. Tulivat sisään kysymään, että olisiko mulla pipoja heille. No ei ollut, mutta kangaskassin pohjalta löytyi pari vuotta sitten Ikeasta ostettu fleece-viltti... Ohje: Mittaa lapsen päänympärys. Jaa päänympärys kahdella. Tämä on kappaleen leveys. Mittaa lapsen pään koko otsalta niskaan. Kerro mitta kahdella ja lisää 20 cm. Tämä on kappaleen korkeus. Leikkaa yksi kappale fleecestä. Ompele sivusaumat. Käännä 3 cm käänne pipon reunaan, ompele joustavalla ompeleella (kaksoisneula). Leikkaa fleecestä vielä kaksi solmimisnauhaa 1 x 20 cm. Pue pipo lapsen päähän ja muotoile kulmista korvat, jotka sidot solmimisnauhoilla rusetille. Valmis! It was a dark and stormy day at our summer cabin... Well, actually it was not either dark nor stormy but it was quite chilly. The girls ran inside and asked me if I had warmer hats for them than th...

Kesälomalla tuli ommeltua. Vietimme puolitoista viikkoa mökillä, jonne olin raahannut saumurini ja ompelukoneeni. Tässä ensimmäinen kesälomatyöni; Kuopuksen uusi mekko hänen itsensä kesälomareissulla shoppaamastaan digipainetusta trikoosta. Mekon koko on 110 ja se onkin 102 senttiselle kuopukselle vielä hieman suuri. Malli on myös melko leveä ja uskon sen menevän pitkään. Kaava on uusimmasta lasten Ottobre-lehdestä 4/2016. Melko kivuton toteuttaa, mutta vieläkään en saa kuminauhalla rypyttämällä siistiä jälkeä. Pitänee palata takaisin perinteiseen kahden suoraompeleen tekniikkaan. I sewed a lot during my summer vacation. We spent about one and a half weeks at our summer cabin where I took also my serger and sewing machine. This is the first garment I made. It is a dress for my younger daughter. She chose the fabric herself. It is digi printed single jersey. The dress is made in size 110 cm. I used Ottobre magazine pattern from issue 4/2016.

Heitin sitten haaveilemani pellavahousut toiveiden romukoppaan. Ensin säädin yhden kaavan kanssa. Tein halvasta Ikean puuvillakankaasta harjoittelukappaleen, jossa ensin suoristin reiden kohdalta sivusaumaa, sitten kavensin lahjetta koko pituudelta, tämän jälkeen lyhensin etusaumaa vaippa-efektin poistamiseksi, lyhensin myös takasaumaa kun roikkuivat, mutta sitten en enää kyennyt istumaan ilman, että rekkamiehen hymy loisti. En sitten jaksanut enää sen kaavan säätämistä. Seuraavaa kaavaa sitten mittailin jo ennen paperikaavojen leikkamista ja totesin sen vaativan myös x-määrän erilaisia korjaustoimenpiteitä. Olen vaikean mallinen joo, naiselliset reidet yhdistettynä melko kapeaan vuotäröön ja maltillisen kokoiseen lantioon aiheuttaa ongelmia housunmuodostuksessa. En jaksanut enää. Vaihdoin tyylilajia mekkoihin. Minulla oli harjoituskappale-kankaaksi Ikeasta alennuksesta (vain 0,99 €/m!) ostettua paksuhkoa luonnonvalkoista peurakuvioitua puuvillakangasta. Hamstrasin tuolla hinnalla h...

Esikoinen, 7-vuotta, ihastui kaupassa bikineihin ja suuttui kovin, kun en suostunut niitä hänelle ostamaan. Parin mökötys-ruikutus-anelukerran jälkeen suostuin ompelemaan hänelle bikinit. Löysinkin kivan lasten puuvillaisten bikinien kaavan Burdasta 6/2012. Pitihän bikinit luvata tehdä sitten tuplana, jotta pikkusisko ei olisi hernettä - tai siis koko paljoa - nenäänsä vetänyt. Kaapista löytyi 120 cm leveää musta-valkoista polkadot-puuvillaa, jonka olin ostanut vintage-henkistä paitaa varten, mutta totesin siitä silmien menevän ristiin isompana pintana, joten varastoon oli jäänyt. Tähän projektiin se kuitenkin sopi täydellisesti. Yläosat ompelin juhannuksena ja ne ehtivät jo lähteä tyttöjen mukana isovanhemmille hoitoon, mutta alaosat ehdin ommella valmiiksi vasta nyt seuraavana viikonloppuna. Jouduin hieman muuttamaan jalanympäryskumiauhojen sijaintia kun haarasaumasta tuli ohjeenmukaisesti tehtynä mielestäni liian kapea.  My 7 years-old older daughter wanted me to buy bi...

Oi-voi, kun on pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Onhan sitä tullut puuhattua talven aikana kaikkea pientä, vaikka olkapää ei aktiivisesta neulomisesta oikein pidäkään. Ompelua en ole muka ehtinyt lainkaan harrastaa. Neuletyö kun on niin paljon helpompi ottaa vaikka telkkaria katsellessa käteen, ompeluun kun pitää keskittyä sataprosenttisesti. Pääasiassa on tullut tehtyä lapsille kaikkea pientä tarpeellista, kuten aluslapsia ja villasukkia. Pari työtä olen jopa muistanut kuvata. Työkaveri jäi äitiyslomalle ennen joulua. Poika oli tulossa ja päätin tehdä hänestä pienen, vakosamettihousuisen miehen: Paitaan käytin omien tyttöjen paitaprojekteista ylijäänuttä Eurokankaan leppis-trikoota. Housuihin kävin hakemassa samasta paikasta joustavaa vakosamettia. Paidan kaava on Ottobresta ja housut muistaakseni Suuresta Käsityölehdestä, mutten juuri tähän hätään löytänyt kyseisiä lehtiä. Tein kummallekin tyttöselle alkuvuodesta pöllöpipot omalla ohjeella. Olen ihan 110% varma, et...

Pitkästä aikaa tein itsellenikin jotain. Viime aikoina lastenvaatteita on syntynyt lähes kiihtyvällä vauhdilla, muttei mitään äidin krooniseen (työ)vaatepulaan. Siistiä vaatetta ei meinaa kaapista löytyä. Kaikki tuntuvat joko väärän kokoisilta (jojo-laihduttajako?) tai sitten käytöstä ja pesuista kuluneita. Minulla on jo pitkään ollut ongelmia valmisvaatemarkkinoilla: Olen liian lyhyt, vajaa 160 cm, ja raajani tuntuvat olevan paksuudessa eri kokoa kuin vartalo. Nyt ompelin Eurokankaan perusraitatrikoosta epäsymmetrisen paidan Burdan ohjeella #122 lehdestä 01/2014. Kaavan voi ostaa myös netistä täältä . Paita näyttää vaikealta, mutta yllätyin kuinka helppoa sen ompelu oli. Usko meinasi kyllä loppua, kun katsoin leikattuja kappaleita lattialla. Näistäkö pitäisi paita saada aikaiseksi? Vahvistin rypytykset 5 millisellä Framilon-kuminauhalla, joka on muuten ehdoton trikoovaatteiden tekemisessä. Tällaista siitä sitten syntyi: Tässä vielä sivusta rypytys. Aika hyvin sain rai...

Ilmat alkavat kylmentyä aamuisin ja jälkikasvu tuntui tarvitsevan kesälippisten sijaan pipot kouluun ja päiväkotiin. Tavalliseen tapaan vanhemman tyttären pipo jäi sen sileän tien kouluun - kuten myös ulkoilutakki, sateenvarjo ja lähes kaikki muukin, jonka nyt voi vain "unohtaa" roikkumaan omaan naulakkoon kun ryntää koulusta kotiin päivän lämmettyä... Mutta nuoremman naisen pipo kotiutui ensimmäisen päivän jälkeen kuvattavaksikin asti. Kyseessä on pitkä muttura-pipo. Päällinen paitaompelusta ylijäänyttä trikoota, vuori valkoista ohutta ja myös aiemman ompelun ylijäämää. Mielestäni koko ja muoto onnistui hyvin. Isosiskon pipon tein käyttäjän pyynnöstä kolme-neljä senttiä lyhyemmäksi. Aivan päänmyötäinen sekään ei kuitenkaan ole. Mikäli yleisö haluaa, voin julkaista pikaiset ompeluohjeet näihin pipoihin ja hankkia kuvat päässä, edellyttäen että ennätän nuo vintiöt saamaan jossain vaiheessa kiinni ja molemmat pipot kotiin... Tällaiset surauttaa saumurilla vartiss...

Eurokankaasta tarttui viime keikalla mukaan myös edukas pupu-kuvioinen trikoo. Hintaa oli muistaakseni reilu 13 e ja sen huomaa kyllä laadustakin. Aina sanotaan, että trikoon laadun tunnistaa hinnasta ja hyvä trikoo maksaa 20 euron kummankin puolen. Allekirjoitan tämän. Pöllökankaan ompelun jälkeen tämä kangas tuntuikin varsin heiveröiseltä. Saa nyt nähdä että kauanko tämä kestää käytössä. Tästä syntyikin kummallekin tyttärelle ihan vain arkipaidat. Metri kangasta riitti juuri ja juuri 98 ja 116 senttisiin perusmallin ranglanpaitoihin. Nuorempi ei sinänsä tarvitsisi enempää paitoja, mutta pakkohan hänellekin on välillä ommella tai tulee "hieman" kateelliseksi jos vain isosiskolle ompelee. Vanhemmalla on puolestaan krooninen peruspaita-pula. Malli on vaihteen vuoksi taas Ottobresta , lehdestä 4/2012, malli 18. Kuvia sain napsittua vain pienemmästä paiasta, sillä toista en ennättänyt ahdistaa urkkaan kuvaussessiota varten ennen kuin neiti rynnisti jo kouluun takki pääl...

Reilu viikko takaperin päädyin Eurokankaaseen Esikoisen kanssa ja kummallekin tuli kangaskuume. Onneksi onnistuin luotsaamaan seurueen ulos ennen liian massiivisten ostosten tekemistä. Tarttui sieltä kuitenkin digipainettua pöllö-kangasta ja siitä Esikoiselle syntyi pöllö-paita ja -leggarit. Kaavat löytyivät Ottobresta ; paita malli 15 4/2010 ja leggarit malli 15 4/2012. Kumpikin kokoa 122 cm. Paita tuntuu todellakin hieman isolta, mutta leggarit meidän hoikalle 115 senttiselle tytöllekin melko istuvilta. Olisi melkein saanut tehdä kaksi kokoa liian suuret! Petyin hieman paidan hihojen malliin. Raglanhihat tehdään kahdesta osasta, jonka luulin antavan niille paremman muodon, mutta ne ovat jotenkin löysät, liian leveät ja pussittavat olkavarren kohdalta. Ei taida kyseinen paitakaava enää tulla uudelleen ompeluun.Mutta tässä siis tulos:  My daughter and I had a nice shopping trip to the nearest fabric store. We found this lovely digi printed owl jersey, which transformed in...

Piitkästä aikaa sain käsityön valmiiksi. En ole a) ehtinyt, b) jaksanut enkä c) voinut tehdä käsitöitä. Viime lokakuussa oikea olkapääni kipeytyi ja jouduin laittamaan sekä neulonta- että kuntosaliharrastukset jäihin. Kipeytymisen syynä oli jännekalkki, joka syntyy ylirasituksesta. Olen neulonut jotain pientä alkuvuodesta, mutta olkapää kiukutteli sen verran etten kyennyt kovin suuriin suorituksiin. Kesälomalla se sitten iski, nimittäin käsityökuume. Jotain oli saatava tehtyä välittömästi ja reissun päällä jossain päin Suomea sai Nalle-lankakerän ja pitkän pyöröpuikon hankittua helposti. Olkapääkään ei ollut kiukutellut yhtään enää useampaan kuukauteen. Villasukat siis puikoille! Eih ja auh. Ei hyvä ajatus. Tajusin sitten puolitoista iltaa neulottuani, että juuri neulonta oli vaivan syy ja ylirasituksen lähde. Oikea käsi ei pidä lainkaan siitä kiertävästä liikkeestä jolla muodostetaan silmukka. Neulonta siis jäihin ennalta määrittämättömäksi ajaksi. Nyyh. Luomistarve ei kuitenk...

Makuuhuoneessamme on ollut viimeiset pari vuotta tummanruskeat satiiniverhot. Paitsi synkkää, myös hieman epäkäytännöllistä. Verhoissa oli nuo ripustusleksut, jotka laskivat verhon yläreunan juuri sen verran alas, että ikkunan yllä oleva ilmastointiventti veti suoraan ikkunan lähellä olevaan sänkyymme. Lisäksi verhot olivat melko pitkät ja peittivät kiinni ollessaan lämpöpatterin. Emme kuitenkaan halunneet useita kymppejä tai satasia panostaa makkarin verhoihin vaan päätimme marssia Ikeaan, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä. Siellä on kokemukseni mukaan erinomainen hinta-laatusuhde paksuissa puuvillakamkaissa. Olen käyttänyt niitä useisiin eri kantoliinoihin yms. Erityisesti mei tai - eli neliöliinassa ne ovat mielestäni todella elementissään. Mies valitsi räiskyvän retrokuosisen kukkakankaan. Yllätyin hieman tästä valinnasta, sillä se ei ollut mielestäni ihan Miestäni. Hyvä valinta kyllä, en valita. Verhot on leikattu välittämättä kuvion kertauksesta. Sivut on käänne...

Kerroin aiemmin  tilanneeni Chini girl -joustocollegea Fabriinasta . Eilen sain vihdoin jo jonkin aikaa olohuoneen nurkassa maanneet puoliksi leikatut osaset paidaksi asti. Kaava on 4/2010 Ottobresta trikoopaidan ohje. Hihat piirsin koko pituudelta yhdeksi kappaleeksi. Selkeästi hieman trikoota paksumpi ja jämäkämpi kangas teki sen, että hihojen pystysaumat eivät istu niin hyvin kuin toivoin vaan jäivät hieman kiemurtamaan. Ehkä kangas hieman pehmenee pesuissa ja käytössä. Mielestäni nätti paita kuitenkin. Hifistelin sen verran, että tilasin samalla Fabriinasta myös viisi kappaletta 116 senttisiä kokolappuja. Ne helpottavat myöhemmin paitsi harvapäistä äitiä, myös vaatteen pukijaa saamaan kuteet oikein päin niskaansa. Mutta pidemmittä puheitta; tässä Esikoisen uusi paita. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta jouduin ottamaan sen eilen illalla ilman salamaa, kun kännystä oli loppumassa akku ja se ei suostunut sitä enää käyttämään... edit: Tuo näyttää muuten tuossa kuv...

Esikoinen rakastaa hameita ja mekkoja. Hän ei millään meinaa suostua pukemaan muuta kuin hameita. Sukkahousut ovat perinteinen vaihtoehto hameen kaveriksi, mutta ne tuntuvat olevan aina joko liian pieniä tai isoja. Leggingsit sukkien kanssa ovat yksiosaisia sukkahousuja hieman sallivampia nuoren naisen kasvamiselle. Tähtitrikoo on Eurokankaasta. Ensin aioin ommella trikoopalasta tunikan, mutta se alkoikin vaikuttaa enemmän leggingseiltä... Malliksi valitsin Ottobren 4/2012 lehdestä trikoot, joissa on rypytys nilkassa. Ensin tein trikoot ohjeen mukaan koolla 116. Hieman lisäsin pituutta, jotta nilkat eivät jäisi näin kylmenevällä ilmalla paljaiksi. Nilkan rypytyksen päädyin tekemään kahden rypytyslangan ja lenksukan sijaan ihan kuminauhalla. Laiskuus kun iski. Kuvassa on leggareiden toinen versio. Koko 116 oli hyvin kapea ja lähes liiankin istuva hyvin hoikalle esikoisellekin. Päädyin sitten piirtämään uudet kaavat koossa 122. Nyt en lisännyt  pituutta, mutta yhdistin rypytys...

Olinkin ihan unohtanut, että se ihan ensiaskel ompeluun oli tyttöjen trikoopipoprojekti kierrätysmateriaalista. Ostin läheisestä kierrätyskeskuksesta kolme naisten t-paitaa yhteensä vajaalla neljällä eurolla, taisi olla jotkut alennuspäivät kysessä. Paidoista surauttelin Kukkaat Kuosit -blogin Se helppo pipo-ohje postauksen mukaan pipot. Tuota raitapipoa oli tosi vaikea ommella siistiksi niin, että sen reuna ei aaltoilisi. Tuo ribbitrikoo kun joustaa niin vietävästi, että meinaa pakosti saumurointi venymään.

Kuten eilen luvattu, niin kuvasin ensimmäisen trikoopaitani evö... En ole trikoita hurjemmin ommellut ennemmin, kun olen aina vähän kammoksunut joustavia materiaaleja paininjalkani alla. Tämä tullut jostain yritelmistä ommella venyvää ja vanuvaa harvaa neulosta. Tehty  Ottobre 4/2010 :n perusraglanpaidan ohjeella. Koko 92 noin 87 cm tytön päällä. Nettikeskusteluissa on usein sanottu, että Ottobren paitoihin voi lisätä pari senttiä kun ovat niin kovin lyhyitä, mutta ei ainakaan tämä malli lyhyeltä vaikuttanut. On lähes tunikamittainen tuon kokoisen päällä. Eilen hehkutin, että odotan illalla pääseväni ompelemaan. Toisin kävi. Päädyin heti kotiin päästyäni lueskelemaan ompelulehteä sänkyyn ja siitä nukkumatti pääsi yllättämään. Ajattelin ottaa 15 - 20 min pikku tirsat - päädyin nukkumaan reilun puolitoista tuntia! Kyllähän sitä tässä iässä pitäisi jo itsensä sen verran hyvin tuntea ja tietää, että Mariam ei tunne pikku tirsoja, vaan ainoastaan kunnon päikkäreitä...

Innostuin piiiiitkästä aikaa ompelemisesta! Jouduin jättämään sukankudonnat, kun kädet eivät sitä kestäneet. Itseasiassa se lopullinen niitti oli ristipistot, jotka aiheuttivat oikean käden kipuilua. Sen siitä saa, kun tekee käsitöitä intohimoisesti monta tuntia päivässä - eikös se kesäloma ole juuri sitä varten?!!? Nyt olen elänyt hiljaiseloa käsityörintamalla ja harjoittanut lähinnä vain kehonhuoltoa. Kunnes eksyin surffaillessani lastenvaatteiden ompelublogeille ja kaivoin lähes käyttämättöminä kaapissa pölyttyneet Pfaffin ja saumurin esiin - sekä tietenkin sen ainokaisen vuoden 2010 Ottobren, jonka omistan. Viimeksi olen tainnut ommella vaippoja  joskus 2012... Ensitöikseni kävin siellä ensimmäiseksi mieleen tulevassa kangaskaupassa, eli Eurokankaassa. Ostin sieltä vähän resoria sekä paria eri trikoota. Niistä on syntynyt raglanhihainen paita kuopukselle ja parit pitkikset esikoiselle - pitäneekin laittaa kuvia, jahka ehdin; menivät suoraan koneelta käyttöön niin ...

Surauttelin pari päivää sitten meidän herkkusuu-kuopukselle pari ruokalappua. Niitä kun tuntuu menevän pesuun joka maistelukerralla vähintään yksi. Nyt kun nieleminen jo sujuu, eikä alaleuka vuoda niin pahoin kuin ensimmäisillä kerroilla, niin uusi äitiä ihastuttava leikki on keksitty; nimittäin ruoka suussa pärrästäminen! Ah, kuinka ihania huudahduksia äiti päästääkään, kun oikein kunnon pärräykset päästää suu täynnä mustikkasosetta! JEE! Se tylsä keittiön seinän maalikin saa vähän uutta piristystä... Mutta joo. Tarvitsin siis ihan-heti-just-mentaliteetilla pari uutta ruokalappua. Löysin kierrätysflanellia (oma vanha pupukuvioinen flanellipyjama) ja esikoisen aikoinaan saaman Muksut-ruoan mainosruokalapun, josta piirtelin summittaiset kaavat. Surautus saumurilla ja vielä pätkät tarranauhaa kiinnittämiseen ja avot, kolme ruokalappua vartin pika-askarteluna.