Nurjanutun Nurja-Purla

Itsellekin tuli jälleen ommeltua. Tällä kertaa paita Kangaskapinasta ostetusta höyhentrikoosta. Suosittelen kyllä tämän "vallankumouksellisen edullisen kangaskaupan" kokeilemista. Itse olen ollut todella tyytyväinen niiden parin kankaan hinta-laatusuhteeseen, jotka olen sieltä tilannut. Paita on ommeltu Burda 10/2014 lehdessä olleen kaavan Long sleeve cowl tee (#103) mukaan. Ihastuin kyseiseen malliin sen palaversiona  heti lehden ensilukemalla. Kyseessä on hyvin kapea ja istuva malli. Olen normaalisti kokoa 36-38 ja Burdan lehdistä teen yleensä koon 38. Tällä kertaa päädyin kokoon 40 ja sekään ei ole kyllä väljyydellä pilattu. Hihat olivat mielestäni jopa Burdan kaavalle todella kapeat. Jouduin leventämään koon 40 hihaa olkavarren puolivälistä 3 cm. Otin tästä levennysprojektista pari vaihekuvaa ja ajattelin kirjoittaa asiasta lyhyen ohjeen - kunhan vain ehdin. Lyhensin myös kaavan ylipitkiä hihoja 8 sentillä ja silti ne ovat tällaiselle 160 senttiselle pätkälle vie...

Heitin sitten haaveilemani pellavahousut toiveiden romukoppaan. Ensin säädin yhden kaavan kanssa. Tein halvasta Ikean puuvillakankaasta harjoittelukappaleen, jossa ensin suoristin reiden kohdalta sivusaumaa, sitten kavensin lahjetta koko pituudelta, tämän jälkeen lyhensin etusaumaa vaippa-efektin poistamiseksi, lyhensin myös takasaumaa kun roikkuivat, mutta sitten en enää kyennyt istumaan ilman, että rekkamiehen hymy loisti. En sitten jaksanut enää sen kaavan säätämistä. Seuraavaa kaavaa sitten mittailin jo ennen paperikaavojen leikkamista ja totesin sen vaativan myös x-määrän erilaisia korjaustoimenpiteitä. Olen vaikean mallinen joo, naiselliset reidet yhdistettynä melko kapeaan vuotäröön ja maltillisen kokoiseen lantioon aiheuttaa ongelmia housunmuodostuksessa. En jaksanut enää. Vaihdoin tyylilajia mekkoihin. Minulla oli harjoituskappale-kankaaksi Ikeasta alennuksesta (vain 0,99 €/m!) ostettua paksuhkoa luonnonvalkoista peurakuvioitua puuvillakangasta. Hamstrasin tuolla hinnalla h...

Pitkästä aikaa tein itsellenikin jotain. Viime aikoina lastenvaatteita on syntynyt lähes kiihtyvällä vauhdilla, muttei mitään äidin krooniseen (työ)vaatepulaan. Siistiä vaatetta ei meinaa kaapista löytyä. Kaikki tuntuvat joko väärän kokoisilta (jojo-laihduttajako?) tai sitten käytöstä ja pesuista kuluneita. Minulla on jo pitkään ollut ongelmia valmisvaatemarkkinoilla: Olen liian lyhyt, vajaa 160 cm, ja raajani tuntuvat olevan paksuudessa eri kokoa kuin vartalo. Nyt ompelin Eurokankaan perusraitatrikoosta epäsymmetrisen paidan Burdan ohjeella #122 lehdestä 01/2014. Kaavan voi ostaa myös netistä täältä . Paita näyttää vaikealta, mutta yllätyin kuinka helppoa sen ompelu oli. Usko meinasi kyllä loppua, kun katsoin leikattuja kappaleita lattialla. Näistäkö pitäisi paita saada aikaiseksi? Vahvistin rypytykset 5 millisellä Framilon-kuminauhalla, joka on muuten ehdoton trikoovaatteiden tekemisessä. Tällaista siitä sitten syntyi: Tässä vielä sivusta rypytys. Aika hyvin sain rai...

Eurokankaasta tarttui viime keikalla mukaan myös edukas pupu-kuvioinen trikoo. Hintaa oli muistaakseni reilu 13 e ja sen huomaa kyllä laadustakin. Aina sanotaan, että trikoon laadun tunnistaa hinnasta ja hyvä trikoo maksaa 20 euron kummankin puolen. Allekirjoitan tämän. Pöllökankaan ompelun jälkeen tämä kangas tuntuikin varsin heiveröiseltä. Saa nyt nähdä että kauanko tämä kestää käytössä. Tästä syntyikin kummallekin tyttärelle ihan vain arkipaidat. Metri kangasta riitti juuri ja juuri 98 ja 116 senttisiin perusmallin ranglanpaitoihin. Nuorempi ei sinänsä tarvitsisi enempää paitoja, mutta pakkohan hänellekin on välillä ommella tai tulee "hieman" kateelliseksi jos vain isosiskolle ompelee. Vanhemmalla on puolestaan krooninen peruspaita-pula. Malli on vaihteen vuoksi taas Ottobresta , lehdestä 4/2012, malli 18. Kuvia sain napsittua vain pienemmästä paiasta, sillä toista en ennättänyt ahdistaa urkkaan kuvaussessiota varten ennen kuin neiti rynnisti jo kouluun takki pääl...

Reilu viikko takaperin päädyin Eurokankaaseen Esikoisen kanssa ja kummallekin tuli kangaskuume. Onneksi onnistuin luotsaamaan seurueen ulos ennen liian massiivisten ostosten tekemistä. Tarttui sieltä kuitenkin digipainettua pöllö-kangasta ja siitä Esikoiselle syntyi pöllö-paita ja -leggarit. Kaavat löytyivät Ottobresta ; paita malli 15 4/2010 ja leggarit malli 15 4/2012. Kumpikin kokoa 122 cm. Paita tuntuu todellakin hieman isolta, mutta leggarit meidän hoikalle 115 senttiselle tytöllekin melko istuvilta. Olisi melkein saanut tehdä kaksi kokoa liian suuret! Petyin hieman paidan hihojen malliin. Raglanhihat tehdään kahdesta osasta, jonka luulin antavan niille paremman muodon, mutta ne ovat jotenkin löysät, liian leveät ja pussittavat olkavarren kohdalta. Ei taida kyseinen paitakaava enää tulla uudelleen ompeluun.Mutta tässä siis tulos:  My daughter and I had a nice shopping trip to the nearest fabric store. We found this lovely digi printed owl jersey, which transformed in...

Piitkästä aikaa sain käsityön valmiiksi. En ole a) ehtinyt, b) jaksanut enkä c) voinut tehdä käsitöitä. Viime lokakuussa oikea olkapääni kipeytyi ja jouduin laittamaan sekä neulonta- että kuntosaliharrastukset jäihin. Kipeytymisen syynä oli jännekalkki, joka syntyy ylirasituksesta. Olen neulonut jotain pientä alkuvuodesta, mutta olkapää kiukutteli sen verran etten kyennyt kovin suuriin suorituksiin. Kesälomalla se sitten iski, nimittäin käsityökuume. Jotain oli saatava tehtyä välittömästi ja reissun päällä jossain päin Suomea sai Nalle-lankakerän ja pitkän pyöröpuikon hankittua helposti. Olkapääkään ei ollut kiukutellut yhtään enää useampaan kuukauteen. Villasukat siis puikoille! Eih ja auh. Ei hyvä ajatus. Tajusin sitten puolitoista iltaa neulottuani, että juuri neulonta oli vaivan syy ja ylirasituksen lähde. Oikea käsi ei pidä lainkaan siitä kiertävästä liikkeestä jolla muodostetaan silmukka. Neulonta siis jäihin ennalta määrittämättömäksi ajaksi. Nyyh. Luomistarve ei kuitenk...

Esikoinen rakastaa hameita ja mekkoja. Hän ei millään meinaa suostua pukemaan muuta kuin hameita. Sukkahousut ovat perinteinen vaihtoehto hameen kaveriksi, mutta ne tuntuvat olevan aina joko liian pieniä tai isoja. Leggingsit sukkien kanssa ovat yksiosaisia sukkahousuja hieman sallivampia nuoren naisen kasvamiselle. Tähtitrikoo on Eurokankaasta. Ensin aioin ommella trikoopalasta tunikan, mutta se alkoikin vaikuttaa enemmän leggingseiltä... Malliksi valitsin Ottobren 4/2012 lehdestä trikoot, joissa on rypytys nilkassa. Ensin tein trikoot ohjeen mukaan koolla 116. Hieman lisäsin pituutta, jotta nilkat eivät jäisi näin kylmenevällä ilmalla paljaiksi. Nilkan rypytyksen päädyin tekemään kahden rypytyslangan ja lenksukan sijaan ihan kuminauhalla. Laiskuus kun iski. Kuvassa on leggareiden toinen versio. Koko 116 oli hyvin kapea ja lähes liiankin istuva hyvin hoikalle esikoisellekin. Päädyin sitten piirtämään uudet kaavat koossa 122. Nyt en lisännyt  pituutta, mutta yhdistin rypytys...

Olinkin ihan unohtanut, että se ihan ensiaskel ompeluun oli tyttöjen trikoopipoprojekti kierrätysmateriaalista. Ostin läheisestä kierrätyskeskuksesta kolme naisten t-paitaa yhteensä vajaalla neljällä eurolla, taisi olla jotkut alennuspäivät kysessä. Paidoista surauttelin Kukkaat Kuosit -blogin Se helppo pipo-ohje postauksen mukaan pipot. Tuota raitapipoa oli tosi vaikea ommella siistiksi niin, että sen reuna ei aaltoilisi. Tuo ribbitrikoo kun joustaa niin vietävästi, että meinaa pakosti saumurointi venymään.