Innostuin piiiiitkästä aikaa ompelemisesta! Jouduin jättämään sukankudonnat, kun kädet eivät sitä kestäneet. Itseasiassa se lopullinen niitti oli ristipistot, jotka aiheuttivat oikean käden kipuilua. Sen siitä saa, kun tekee käsitöitä intohimoisesti monta tuntia päivässä - eikös se kesäloma ole juuri sitä varten?!!?
Nyt olen elänyt hiljaiseloa käsityörintamalla ja harjoittanut lähinnä vain kehonhuoltoa. Kunnes eksyin surffaillessani lastenvaatteiden ompelublogeille ja kaivoin lähes käyttämättöminä kaapissa pölyttyneet Pfaffin ja saumurin esiin - sekä tietenkin sen ainokaisen vuoden 2010 Ottobren, jonka omistan. Viimeksi olen tainnut ommella vaippoja joskus 2012...
Ensitöikseni kävin siellä ensimmäiseksi mieleen tulevassa kangaskaupassa, eli Eurokankaassa. Ostin sieltä vähän resoria sekä paria eri trikoota. Niistä on syntynyt raglanhihainen paita kuopukselle ja parit pitkikset esikoiselle - pitäneekin laittaa kuvia, jahka ehdin; menivät suoraan koneelta käyttöön niin kuvata en siinä tajunnut. Mutta siis ainakin se kiva ja keskihintainen paitatrikoo näyttää jo aikansa eläneeltä, kun kangas on pesty kahteen kertaan. Ensimmäinen pesu oli pakollinen kankaankutistus ja ensimmäisen käyttökerran jälkeen pesusta kuivumaan ripustaessa huomasin ihan jo selkeää nukkaantumista, vaikka pesut on tehty juuri ohjeen mukaisesti. Taattua Eurokangaslaatuako...?
Noh, tätä pesukokemusta edeltävänä aikana ihastuin erääseen paita- ja housusettiin, johon yritin - siis huom! yritin - ostaa kankaita Eurokankaasta. Suunnistin siis lähimpään myymälään ja haahuilin siellä pöytien välissä. Löysin todella kivoja kankaita, mm. kahta collegea, paitakangasta miehelle, paria resoria yms. Raahasin saaliini lähimmälle leikkauspöydälle, jolloin huomasin, että kaikki myyjät olivat varattuja. Noh, pyörähtelin siinä apua tarvitsevan näköisenä ja kuikuilin vapaata asiakaspalvelijaa. Noin 10 minuuttia siinä heiluttuani totesin, että täällä ei ilmeisesti haluta myydä mitään, vain kierrellä kangaspakkoja ihmettelevien asiakkaiden keskuudessa ja tarjota apua. Näin ainakin kahden myyjän käyvän kysymässä muilta, että tarvitsevatko he apua, mutta vapautuneet myyjät pakenivat heti eri suuntaan seuraavan asiakkaan luo jos yritin lähteä heidän luokseen leikkausapua pyytämään. Kävin sitten heittämässä nuo kankaat takaisin pöydilleen ja marssin ulos. Jos kaupassa ei haluta myydä, niin en minä pakolla yritä ostaa. On minulla parempaa tekemistä kuin kuluttaa elämääni Eurokankaassa odottamassa, että myyjät suovat minulle kallisarvoista aikaansa...
Tulin siihen tulokseen, että tässä oli taas hyvä esimerkki siitä, miksi olen aiemminkin päätynyt nettikauppojen käyttämiseen. Postikulujen hinnalla minun ei tarvitse erikseen lähteä jonnekin jonottamaan. Ja sitten vielä se "minijoulutunne" sitä pakettia kotona avatessa... aaah.
Käväisin useammassa tutussa nettikaupassa, joista olin tilannut aiemminkin kankaita ja vaippatarvikkeita, joita olivat ainakin Kangastukku, Sampsukka ja Myllymuksut. Jollain google-haulla päädyin kuitenkin Fabriinan sivuille. Ihania kankaita ja mielestäni ihan ok-hintaan. Eivät kaikkein halvimpia, mutta valmistajista päätellen laadukkaita. Kuopuksen paita kertausharjoituksena tuli taas opittua, että halpa ei aina ole se paras vaihtoehto... Fabriinalla oli vielä mukavasti useimpien kankaiden yhteydessä annettu myös muita siihen sointuvia vaihtoehtoja, mm. trikoille ja collegeille väriin sopivia resoreita, kuviokankaisiin yksivärisiä kavereita jne. Tämä helpotti kovasti ideointia.
Tilasin maanantaiaamuna, maanantai-iltana tuli sähköpostiin ilmoitus, että paketti on lähtenyt matkaan ja kankaat noudin postista tiistaina töiden jälkeen. Ja ah, niin ihania!
Toimituksessa oli mukana mm. Hilcon Chini-girl kuviojoustocollegea, josta ajattelin tehdä esikoiselle tuon raglanhihaisen paidan ja siihen sointuvat college-housut. Kuviojoustocollegea ajattelin täydentää Fabriinan suosituksen mukaan aniliininpunaisella joustocollarilla. Ne sointuivatkin yhteen niin hyvin! Ihan sama sävy tyttöjen päivävarjoissa ja yksivärisessä, eikä edes liian kirkas, vaikka tietokoneen näytöllä aika räväkältä tuo aniliini näyttikin.
Tämän lisäksi tilasin kirkkaan oranssia joustofarkkua sekä vihreää farkun näköistä trikoota. Ajattelin jälkimmäisestä helpotusta esikoisen krooniseen pitkispulaan, mutta kangas olikin melko pehmeää ja helposti venyvää, joten ei olisi varmaan kovin pitkäikäistä kovaan venytykseen istuvina housuina. Toisekseen kuopus omi jostain syystä heti vihreän trikoon itselleen, joten siitä taitaakin tulla hänelle joku mekko tai vastaava.
Kaikissa kankaissa oli pituudessa 5 - 9 cm ylimääräistä. Heitin saman tien kutistuspesuun ja kaikki tuntuivat ottavan pesukoneen hyvin. Nyt vain odotan iltaa, että pääsen töistä ja ompeluun käsiksi!
Mariam is back!
Nyt olen elänyt hiljaiseloa käsityörintamalla ja harjoittanut lähinnä vain kehonhuoltoa. Kunnes eksyin surffaillessani lastenvaatteiden ompelublogeille ja kaivoin lähes käyttämättöminä kaapissa pölyttyneet Pfaffin ja saumurin esiin - sekä tietenkin sen ainokaisen vuoden 2010 Ottobren, jonka omistan. Viimeksi olen tainnut ommella vaippoja joskus 2012...
Ensitöikseni kävin siellä ensimmäiseksi mieleen tulevassa kangaskaupassa, eli Eurokankaassa. Ostin sieltä vähän resoria sekä paria eri trikoota. Niistä on syntynyt raglanhihainen paita kuopukselle ja parit pitkikset esikoiselle - pitäneekin laittaa kuvia, jahka ehdin; menivät suoraan koneelta käyttöön niin kuvata en siinä tajunnut. Mutta siis ainakin se kiva ja keskihintainen paitatrikoo näyttää jo aikansa eläneeltä, kun kangas on pesty kahteen kertaan. Ensimmäinen pesu oli pakollinen kankaankutistus ja ensimmäisen käyttökerran jälkeen pesusta kuivumaan ripustaessa huomasin ihan jo selkeää nukkaantumista, vaikka pesut on tehty juuri ohjeen mukaisesti. Taattua Eurokangaslaatuako...?
Noh, tätä pesukokemusta edeltävänä aikana ihastuin erääseen paita- ja housusettiin, johon yritin - siis huom! yritin - ostaa kankaita Eurokankaasta. Suunnistin siis lähimpään myymälään ja haahuilin siellä pöytien välissä. Löysin todella kivoja kankaita, mm. kahta collegea, paitakangasta miehelle, paria resoria yms. Raahasin saaliini lähimmälle leikkauspöydälle, jolloin huomasin, että kaikki myyjät olivat varattuja. Noh, pyörähtelin siinä apua tarvitsevan näköisenä ja kuikuilin vapaata asiakaspalvelijaa. Noin 10 minuuttia siinä heiluttuani totesin, että täällä ei ilmeisesti haluta myydä mitään, vain kierrellä kangaspakkoja ihmettelevien asiakkaiden keskuudessa ja tarjota apua. Näin ainakin kahden myyjän käyvän kysymässä muilta, että tarvitsevatko he apua, mutta vapautuneet myyjät pakenivat heti eri suuntaan seuraavan asiakkaan luo jos yritin lähteä heidän luokseen leikkausapua pyytämään. Kävin sitten heittämässä nuo kankaat takaisin pöydilleen ja marssin ulos. Jos kaupassa ei haluta myydä, niin en minä pakolla yritä ostaa. On minulla parempaa tekemistä kuin kuluttaa elämääni Eurokankaassa odottamassa, että myyjät suovat minulle kallisarvoista aikaansa...
Tulin siihen tulokseen, että tässä oli taas hyvä esimerkki siitä, miksi olen aiemminkin päätynyt nettikauppojen käyttämiseen. Postikulujen hinnalla minun ei tarvitse erikseen lähteä jonnekin jonottamaan. Ja sitten vielä se "minijoulutunne" sitä pakettia kotona avatessa... aaah.
Käväisin useammassa tutussa nettikaupassa, joista olin tilannut aiemminkin kankaita ja vaippatarvikkeita, joita olivat ainakin Kangastukku, Sampsukka ja Myllymuksut. Jollain google-haulla päädyin kuitenkin Fabriinan sivuille. Ihania kankaita ja mielestäni ihan ok-hintaan. Eivät kaikkein halvimpia, mutta valmistajista päätellen laadukkaita. Kuopuksen paita kertausharjoituksena tuli taas opittua, että halpa ei aina ole se paras vaihtoehto... Fabriinalla oli vielä mukavasti useimpien kankaiden yhteydessä annettu myös muita siihen sointuvia vaihtoehtoja, mm. trikoille ja collegeille väriin sopivia resoreita, kuviokankaisiin yksivärisiä kavereita jne. Tämä helpotti kovasti ideointia.
Tilasin maanantaiaamuna, maanantai-iltana tuli sähköpostiin ilmoitus, että paketti on lähtenyt matkaan ja kankaat noudin postista tiistaina töiden jälkeen. Ja ah, niin ihania!
Toimituksessa oli mukana mm. Hilcon Chini-girl kuviojoustocollegea, josta ajattelin tehdä esikoiselle tuon raglanhihaisen paidan ja siihen sointuvat college-housut. Kuviojoustocollegea ajattelin täydentää Fabriinan suosituksen mukaan aniliininpunaisella joustocollarilla. Ne sointuivatkin yhteen niin hyvin! Ihan sama sävy tyttöjen päivävarjoissa ja yksivärisessä, eikä edes liian kirkas, vaikka tietokoneen näytöllä aika räväkältä tuo aniliini näyttikin.
Tämän lisäksi tilasin kirkkaan oranssia joustofarkkua sekä vihreää farkun näköistä trikoota. Ajattelin jälkimmäisestä helpotusta esikoisen krooniseen pitkispulaan, mutta kangas olikin melko pehmeää ja helposti venyvää, joten ei olisi varmaan kovin pitkäikäistä kovaan venytykseen istuvina housuina. Toisekseen kuopus omi jostain syystä heti vihreän trikoon itselleen, joten siitä taitaakin tulla hänelle joku mekko tai vastaava.
Kaikissa kankaissa oli pituudessa 5 - 9 cm ylimääräistä. Heitin saman tien kutistuspesuun ja kaikki tuntuivat ottavan pesukoneen hyvin. Nyt vain odotan iltaa, että pääsen töistä ja ompeluun käsiksi!
Mariam is back!
Comments