Nurjanutun Nurja-Purla

Oli kylmä ja myrskyinen mökkipäivä... No okei, ei ollut synkkää eikä myrskyä, mutta hieman viileä ja tytöt eivät pärjänneet enää kesälippiksillä ulkosalla. Tulivat sisään kysymään, että olisiko mulla pipoja heille. No ei ollut, mutta kangaskassin pohjalta löytyi pari vuotta sitten Ikeasta ostettu fleece-viltti... Ohje: Mittaa lapsen päänympärys. Jaa päänympärys kahdella. Tämä on kappaleen leveys. Mittaa lapsen pään koko otsalta niskaan. Kerro mitta kahdella ja lisää 20 cm. Tämä on kappaleen korkeus. Leikkaa yksi kappale fleecestä. Ompele sivusaumat. Käännä 3 cm käänne pipon reunaan, ompele joustavalla ompeleella (kaksoisneula). Leikkaa fleecestä vielä kaksi solmimisnauhaa 1 x 20 cm. Pue pipo lapsen päähän ja muotoile kulmista korvat, jotka sidot solmimisnauhoilla rusetille. Valmis! It was a dark and stormy day at our summer cabin... Well, actually it was not either dark nor stormy but it was quite chilly. The girls ran inside and asked me if I had warmer hats for them than th...

Kesälomalla tuli ommeltua. Vietimme puolitoista viikkoa mökillä, jonne olin raahannut saumurini ja ompelukoneeni. Tässä ensimmäinen kesälomatyöni; Kuopuksen uusi mekko hänen itsensä kesälomareissulla shoppaamastaan digipainetusta trikoosta. Mekon koko on 110 ja se onkin 102 senttiselle kuopukselle vielä hieman suuri. Malli on myös melko leveä ja uskon sen menevän pitkään. Kaava on uusimmasta lasten Ottobre-lehdestä 4/2016. Melko kivuton toteuttaa, mutta vieläkään en saa kuminauhalla rypyttämällä siistiä jälkeä. Pitänee palata takaisin perinteiseen kahden suoraompeleen tekniikkaan. I sewed a lot during my summer vacation. We spent about one and a half weeks at our summer cabin where I took also my serger and sewing machine. This is the first garment I made. It is a dress for my younger daughter. She chose the fabric herself. It is digi printed single jersey. The dress is made in size 110 cm. I used Ottobre magazine pattern from issue 4/2016.

Heitin sitten haaveilemani pellavahousut toiveiden romukoppaan. Ensin säädin yhden kaavan kanssa. Tein halvasta Ikean puuvillakankaasta harjoittelukappaleen, jossa ensin suoristin reiden kohdalta sivusaumaa, sitten kavensin lahjetta koko pituudelta, tämän jälkeen lyhensin etusaumaa vaippa-efektin poistamiseksi, lyhensin myös takasaumaa kun roikkuivat, mutta sitten en enää kyennyt istumaan ilman, että rekkamiehen hymy loisti. En sitten jaksanut enää sen kaavan säätämistä. Seuraavaa kaavaa sitten mittailin jo ennen paperikaavojen leikkamista ja totesin sen vaativan myös x-määrän erilaisia korjaustoimenpiteitä. Olen vaikean mallinen joo, naiselliset reidet yhdistettynä melko kapeaan vuotäröön ja maltillisen kokoiseen lantioon aiheuttaa ongelmia housunmuodostuksessa. En jaksanut enää. Vaihdoin tyylilajia mekkoihin. Minulla oli harjoituskappale-kankaaksi Ikeasta alennuksesta (vain 0,99 €/m!) ostettua paksuhkoa luonnonvalkoista peurakuvioitua puuvillakangasta. Hamstrasin tuolla hinnalla h...

Esikoinen, 7-vuotta, ihastui kaupassa bikineihin ja suuttui kovin, kun en suostunut niitä hänelle ostamaan. Parin mökötys-ruikutus-anelukerran jälkeen suostuin ompelemaan hänelle bikinit. Löysinkin kivan lasten puuvillaisten bikinien kaavan Burdasta 6/2012. Pitihän bikinit luvata tehdä sitten tuplana, jotta pikkusisko ei olisi hernettä - tai siis koko paljoa - nenäänsä vetänyt. Kaapista löytyi 120 cm leveää musta-valkoista polkadot-puuvillaa, jonka olin ostanut vintage-henkistä paitaa varten, mutta totesin siitä silmien menevän ristiin isompana pintana, joten varastoon oli jäänyt. Tähän projektiin se kuitenkin sopi täydellisesti. Yläosat ompelin juhannuksena ja ne ehtivät jo lähteä tyttöjen mukana isovanhemmille hoitoon, mutta alaosat ehdin ommella valmiiksi vasta nyt seuraavana viikonloppuna. Jouduin hieman muuttamaan jalanympäryskumiauhojen sijaintia kun haarasaumasta tuli ohjeenmukaisesti tehtynä mielestäni liian kapea.  My 7 years-old older daughter wanted me to buy bi...

Oi-voi, kun on pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Onhan sitä tullut puuhattua talven aikana kaikkea pientä, vaikka olkapää ei aktiivisesta neulomisesta oikein pidäkään. Ompelua en ole muka ehtinyt lainkaan harrastaa. Neuletyö kun on niin paljon helpompi ottaa vaikka telkkaria katsellessa käteen, ompeluun kun pitää keskittyä sataprosenttisesti. Pääasiassa on tullut tehtyä lapsille kaikkea pientä tarpeellista, kuten aluslapsia ja villasukkia. Pari työtä olen jopa muistanut kuvata. Työkaveri jäi äitiyslomalle ennen joulua. Poika oli tulossa ja päätin tehdä hänestä pienen, vakosamettihousuisen miehen: Paitaan käytin omien tyttöjen paitaprojekteista ylijäänuttä Eurokankaan leppis-trikoota. Housuihin kävin hakemassa samasta paikasta joustavaa vakosamettia. Paidan kaava on Ottobresta ja housut muistaakseni Suuresta Käsityölehdestä, mutten juuri tähän hätään löytänyt kyseisiä lehtiä. Tein kummallekin tyttöselle alkuvuodesta pöllöpipot omalla ohjeella. Olen ihan 110% varma, et...

Pitkästä aikaa tein itsellenikin jotain. Viime aikoina lastenvaatteita on syntynyt lähes kiihtyvällä vauhdilla, muttei mitään äidin krooniseen (työ)vaatepulaan. Siistiä vaatetta ei meinaa kaapista löytyä. Kaikki tuntuvat joko väärän kokoisilta (jojo-laihduttajako?) tai sitten käytöstä ja pesuista kuluneita. Minulla on jo pitkään ollut ongelmia valmisvaatemarkkinoilla: Olen liian lyhyt, vajaa 160 cm, ja raajani tuntuvat olevan paksuudessa eri kokoa kuin vartalo. Nyt ompelin Eurokankaan perusraitatrikoosta epäsymmetrisen paidan Burdan ohjeella #122 lehdestä 01/2014. Kaavan voi ostaa myös netistä täältä . Paita näyttää vaikealta, mutta yllätyin kuinka helppoa sen ompelu oli. Usko meinasi kyllä loppua, kun katsoin leikattuja kappaleita lattialla. Näistäkö pitäisi paita saada aikaiseksi? Vahvistin rypytykset 5 millisellä Framilon-kuminauhalla, joka on muuten ehdoton trikoovaatteiden tekemisessä. Tällaista siitä sitten syntyi: Tässä vielä sivusta rypytys. Aika hyvin sain rai...

Ilmat alkavat kylmentyä aamuisin ja jälkikasvu tuntui tarvitsevan kesälippisten sijaan pipot kouluun ja päiväkotiin. Tavalliseen tapaan vanhemman tyttären pipo jäi sen sileän tien kouluun - kuten myös ulkoilutakki, sateenvarjo ja lähes kaikki muukin, jonka nyt voi vain "unohtaa" roikkumaan omaan naulakkoon kun ryntää koulusta kotiin päivän lämmettyä... Mutta nuoremman naisen pipo kotiutui ensimmäisen päivän jälkeen kuvattavaksikin asti. Kyseessä on pitkä muttura-pipo. Päällinen paitaompelusta ylijäänyttä trikoota, vuori valkoista ohutta ja myös aiemman ompelun ylijäämää. Mielestäni koko ja muoto onnistui hyvin. Isosiskon pipon tein käyttäjän pyynnöstä kolme-neljä senttiä lyhyemmäksi. Aivan päänmyötäinen sekään ei kuitenkaan ole. Mikäli yleisö haluaa, voin julkaista pikaiset ompeluohjeet näihin pipoihin ja hankkia kuvat päässä, edellyttäen että ennätän nuo vintiöt saamaan jossain vaiheessa kiinni ja molemmat pipot kotiin... Tällaiset surauttaa saumurilla vartiss...