Nurjanutun Nurja-Purla

Heitin sitten haaveilemani pellavahousut toiveiden romukoppaan. Ensin säädin yhden kaavan kanssa. Tein halvasta Ikean puuvillakankaasta harjoittelukappaleen, jossa ensin suoristin reiden kohdalta sivusaumaa, sitten kavensin lahjetta koko pituudelta, tämän jälkeen lyhensin etusaumaa vaippa-efektin poistamiseksi, lyhensin myös takasaumaa kun roikkuivat, mutta sitten en enää kyennyt istumaan ilman, että rekkamiehen hymy loisti. En sitten jaksanut enää sen kaavan säätämistä. Seuraavaa kaavaa sitten mittailin jo ennen paperikaavojen leikkamista ja totesin sen vaativan myös x-määrän erilaisia korjaustoimenpiteitä. Olen vaikean mallinen joo, naiselliset reidet yhdistettynä melko kapeaan vuotäröön ja maltillisen kokoiseen lantioon aiheuttaa ongelmia housunmuodostuksessa. En jaksanut enää. Vaihdoin tyylilajia mekkoihin. Minulla oli harjoituskappale-kankaaksi Ikeasta alennuksesta (vain 0,99 €/m!) ostettua paksuhkoa luonnonvalkoista peurakuvioitua puuvillakangasta. Hamstrasin tuolla hinnalla h...

Esikoinen, 7-vuotta, ihastui kaupassa bikineihin ja suuttui kovin, kun en suostunut niitä hänelle ostamaan. Parin mökötys-ruikutus-anelukerran jälkeen suostuin ompelemaan hänelle bikinit. Löysinkin kivan lasten puuvillaisten bikinien kaavan Burdasta 6/2012. Pitihän bikinit luvata tehdä sitten tuplana, jotta pikkusisko ei olisi hernettä - tai siis koko paljoa - nenäänsä vetänyt. Kaapista löytyi 120 cm leveää musta-valkoista polkadot-puuvillaa, jonka olin ostanut vintage-henkistä paitaa varten, mutta totesin siitä silmien menevän ristiin isompana pintana, joten varastoon oli jäänyt. Tähän projektiin se kuitenkin sopi täydellisesti. Yläosat ompelin juhannuksena ja ne ehtivät jo lähteä tyttöjen mukana isovanhemmille hoitoon, mutta alaosat ehdin ommella valmiiksi vasta nyt seuraavana viikonloppuna. Jouduin hieman muuttamaan jalanympäryskumiauhojen sijaintia kun haarasaumasta tuli ohjeenmukaisesti tehtynä mielestäni liian kapea.  My 7 years-old older daughter wanted me to buy bi...

Oi-voi, kun on pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Onhan sitä tullut puuhattua talven aikana kaikkea pientä, vaikka olkapää ei aktiivisesta neulomisesta oikein pidäkään. Ompelua en ole muka ehtinyt lainkaan harrastaa. Neuletyö kun on niin paljon helpompi ottaa vaikka telkkaria katsellessa käteen, ompeluun kun pitää keskittyä sataprosenttisesti. Pääasiassa on tullut tehtyä lapsille kaikkea pientä tarpeellista, kuten aluslapsia ja villasukkia. Pari työtä olen jopa muistanut kuvata. Työkaveri jäi äitiyslomalle ennen joulua. Poika oli tulossa ja päätin tehdä hänestä pienen, vakosamettihousuisen miehen: Paitaan käytin omien tyttöjen paitaprojekteista ylijäänuttä Eurokankaan leppis-trikoota. Housuihin kävin hakemassa samasta paikasta joustavaa vakosamettia. Paidan kaava on Ottobresta ja housut muistaakseni Suuresta Käsityölehdestä, mutten juuri tähän hätään löytänyt kyseisiä lehtiä. Tein kummallekin tyttöselle alkuvuodesta pöllöpipot omalla ohjeella. Olen ihan 110% varma, et...

Pitkästä aikaa tein itsellenikin jotain. Viime aikoina lastenvaatteita on syntynyt lähes kiihtyvällä vauhdilla, muttei mitään äidin krooniseen (työ)vaatepulaan. Siistiä vaatetta ei meinaa kaapista löytyä. Kaikki tuntuvat joko väärän kokoisilta (jojo-laihduttajako?) tai sitten käytöstä ja pesuista kuluneita. Minulla on jo pitkään ollut ongelmia valmisvaatemarkkinoilla: Olen liian lyhyt, vajaa 160 cm, ja raajani tuntuvat olevan paksuudessa eri kokoa kuin vartalo. Nyt ompelin Eurokankaan perusraitatrikoosta epäsymmetrisen paidan Burdan ohjeella #122 lehdestä 01/2014. Kaavan voi ostaa myös netistä täältä . Paita näyttää vaikealta, mutta yllätyin kuinka helppoa sen ompelu oli. Usko meinasi kyllä loppua, kun katsoin leikattuja kappaleita lattialla. Näistäkö pitäisi paita saada aikaiseksi? Vahvistin rypytykset 5 millisellä Framilon-kuminauhalla, joka on muuten ehdoton trikoovaatteiden tekemisessä. Tällaista siitä sitten syntyi: Tässä vielä sivusta rypytys. Aika hyvin sain rai...

Ilmat alkavat kylmentyä aamuisin ja jälkikasvu tuntui tarvitsevan kesälippisten sijaan pipot kouluun ja päiväkotiin. Tavalliseen tapaan vanhemman tyttären pipo jäi sen sileän tien kouluun - kuten myös ulkoilutakki, sateenvarjo ja lähes kaikki muukin, jonka nyt voi vain "unohtaa" roikkumaan omaan naulakkoon kun ryntää koulusta kotiin päivän lämmettyä... Mutta nuoremman naisen pipo kotiutui ensimmäisen päivän jälkeen kuvattavaksikin asti. Kyseessä on pitkä muttura-pipo. Päällinen paitaompelusta ylijäänyttä trikoota, vuori valkoista ohutta ja myös aiemman ompelun ylijäämää. Mielestäni koko ja muoto onnistui hyvin. Isosiskon pipon tein käyttäjän pyynnöstä kolme-neljä senttiä lyhyemmäksi. Aivan päänmyötäinen sekään ei kuitenkaan ole. Mikäli yleisö haluaa, voin julkaista pikaiset ompeluohjeet näihin pipoihin ja hankkia kuvat päässä, edellyttäen että ennätän nuo vintiöt saamaan jossain vaiheessa kiinni ja molemmat pipot kotiin... Tällaiset surauttaa saumurilla vartiss...

Eurokankaasta tarttui viime keikalla mukaan myös edukas pupu-kuvioinen trikoo. Hintaa oli muistaakseni reilu 13 e ja sen huomaa kyllä laadustakin. Aina sanotaan, että trikoon laadun tunnistaa hinnasta ja hyvä trikoo maksaa 20 euron kummankin puolen. Allekirjoitan tämän. Pöllökankaan ompelun jälkeen tämä kangas tuntuikin varsin heiveröiseltä. Saa nyt nähdä että kauanko tämä kestää käytössä. Tästä syntyikin kummallekin tyttärelle ihan vain arkipaidat. Metri kangasta riitti juuri ja juuri 98 ja 116 senttisiin perusmallin ranglanpaitoihin. Nuorempi ei sinänsä tarvitsisi enempää paitoja, mutta pakkohan hänellekin on välillä ommella tai tulee "hieman" kateelliseksi jos vain isosiskolle ompelee. Vanhemmalla on puolestaan krooninen peruspaita-pula. Malli on vaihteen vuoksi taas Ottobresta , lehdestä 4/2012, malli 18. Kuvia sain napsittua vain pienemmästä paiasta, sillä toista en ennättänyt ahdistaa urkkaan kuvaussessiota varten ennen kuin neiti rynnisti jo kouluun takki pääl...

Bloginpitäjä muuttaa identiteettiään. Aiemman nimen identiteetti tuntui nykyään hämmentävältä ja aika oli ajanut siitä ohitse. Nykyisin minut tunnistaa siis nimellä Nurjanuttu, joka vastaa enemmän nykyistä Blogger-minua. My identity as a blog writer changed, since I felt that my earlier name was confusing and was a relic from earlier days. Please call me Nurjanuttu now. That is more me in these days in the Blogger world.