Ilmoitus: On ylpeä itsestään. Noin parinkymmenen vuoden ajan enemmän tai vähemmän neulomista harrastaneena sain sitten vihdoinkin elämäni ensimmäisen kirjoneuletyön valmiiksi. Varmaan yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, kun olen kokeillut kirjoneuletta ja nekin ovat olleet jotain kokeilutilkkuja, joista ei koskaan ole varsinaista neuletta kasvanut.
Tänään valmistui tyttärelle kirjoneuletumput. Tyttö kun valittaa, että kaikki (n. 5 paria) äidin neulomaa tumppuparia kutittaa eikä siis halua niitä pukea. Kävimme sitten keskiviikkona tytön kanssa shoppailemassa kutittamatonta lankaa. Tytär kelpuutti sitten - vihdoin ja viimein - Novitan Malibu-langan (50 % puuvilla, 50 % akryyli). Äiti sitten nieli oman akryyli-inhonsa ja osti kyseistä lankaa tumppumateriaaliksi. 3-vuotiaat nuoret naiset ovat ainakin tässä maailmankolkassa mitä päättämättömintä kansaa, joten tyttö jäi jahkaamaan violetin ja vaaleanpunaisen värin välillä. Äiti päätti ottaa kummankin kerän, jotta kaupassa ei oltaisi ihan asumaan ryhdytty...
Eihän siitä sitten mitään mielikuvituksetonta raita-tumppua halunnut tehdä, vaan päätin rohkeana naisena lähteä tuntemattomille kirjoneule-vesille. Kesti pari päivää, ennen kuin löysin mukavan kirjoneulekuvion. Tällaista siitä sitten syntyi:
Eivät nuo nyt kovin kummoiset ole, mutta tyttö on hyvin otettu ja juoksenteli niiden kanssa ympäri kämppää kunnes äidin oli ihan pakko raastaa ne pois käsistä (välipalan syöminen tumput käsissä kun ei ole tylsän äidin mielestä kovin hyvätapaista saati käytännöllistä).
Malli ja kuvio ovat siis ihan omat. Mikäli joku haluaa tämän ohjeeksi, niin huikkaa. Voin kyllä hyvin tehdä tästä kaavapiirroksen, ellei tuosta kuvasta haluta lähteä silmukoita laskemaan.
Tänään valmistui tyttärelle kirjoneuletumput. Tyttö kun valittaa, että kaikki (n. 5 paria) äidin neulomaa tumppuparia kutittaa eikä siis halua niitä pukea. Kävimme sitten keskiviikkona tytön kanssa shoppailemassa kutittamatonta lankaa. Tytär kelpuutti sitten - vihdoin ja viimein - Novitan Malibu-langan (50 % puuvilla, 50 % akryyli). Äiti sitten nieli oman akryyli-inhonsa ja osti kyseistä lankaa tumppumateriaaliksi. 3-vuotiaat nuoret naiset ovat ainakin tässä maailmankolkassa mitä päättämättömintä kansaa, joten tyttö jäi jahkaamaan violetin ja vaaleanpunaisen värin välillä. Äiti päätti ottaa kummankin kerän, jotta kaupassa ei oltaisi ihan asumaan ryhdytty...
Eihän siitä sitten mitään mielikuvituksetonta raita-tumppua halunnut tehdä, vaan päätin rohkeana naisena lähteä tuntemattomille kirjoneule-vesille. Kesti pari päivää, ennen kuin löysin mukavan kirjoneulekuvion. Tällaista siitä sitten syntyi:Eivät nuo nyt kovin kummoiset ole, mutta tyttö on hyvin otettu ja juoksenteli niiden kanssa ympäri kämppää kunnes äidin oli ihan pakko raastaa ne pois käsistä (välipalan syöminen tumput käsissä kun ei ole tylsän äidin mielestä kovin hyvätapaista saati käytännöllistä).
Malli ja kuvio ovat siis ihan omat. Mikäli joku haluaa tämän ohjeeksi, niin huikkaa. Voin kyllä hyvin tehdä tästä kaavapiirroksen, ellei tuosta kuvasta haluta lähteä silmukoita laskemaan.
Comments