Heitin sitten haaveilemani pellavahousut toiveiden romukoppaan. Ensin säädin yhden kaavan kanssa. Tein halvasta Ikean puuvillakankaasta harjoittelukappaleen, jossa ensin suoristin reiden kohdalta sivusaumaa, sitten kavensin lahjetta koko pituudelta, tämän jälkeen lyhensin etusaumaa vaippa-efektin poistamiseksi, lyhensin myös takasaumaa kun roikkuivat, mutta sitten en enää kyennyt istumaan ilman, että rekkamiehen hymy loisti. En sitten jaksanut enää sen kaavan säätämistä. Seuraavaa kaavaa sitten mittailin jo ennen paperikaavojen leikkamista ja totesin sen vaativan myös x-määrän erilaisia korjaustoimenpiteitä. Olen vaikean mallinen joo, naiselliset reidet yhdistettynä melko kapeaan vuotäröön ja maltillisen kokoiseen lantioon aiheuttaa ongelmia housunmuodostuksessa. En jaksanut enää. Vaihdoin tyylilajia mekkoihin.
Minulla oli harjoituskappale-kankaaksi Ikeasta alennuksesta (vain 0,99 €/m!) ostettua paksuhkoa luonnonvalkoista peurakuvioitua puuvillakangasta. Hamstrasin tuolla hinnalla heti 4 metriä. En kuitenkaan malttanut sitä harjoituskappaleeksi leikellä, kun jostain syystä ihastuin siihen kovin. Päädyin tekemään siitä
farkkuhame-tyyppisen hamosen. Ompelinkin hameen jo vetoketjua vaille valmiiksi, mutta soveltuvan väristä piilovetoketjua varten jouduin kuitenkin tekemään reissun Eurokankaaseen.
Tarkoitus oli siis vain nopeasti noutaa se piilovetoketju, mutta kummallinen vetovoima imi minua kohti -50 % tarjous-kankaita. Sieltähän sitten löytyikin tummansinistä puuvillaista ruutukangasta (2 m), vihersävyistä läikikästä stretch-puuvillakangasta (2 m), puna-mustaa polkadot-kuvioitua paitakangasta (1,5 m) sekä punapohjaista lasten trikoota (1 m). Jotain ideoita minulla jo näiden käytöstä on, mutta vielä en uskalla niitä paljastaa sillä mieli muuttuu ompelu-jutuissa nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa...
Viikonlopun tultua ryntäsin mökillä (jossa siis ompelukoneeni ja kakkossaumurini nykyään asustelevat) heti ompelemaan piilovetoketjua kiinni peura-hameeseen. Muistin ihan, että minulla oli Pfaffiini piilovetoketjujalka. No ei ollut. Yritin kolme kertaa muhevien seilori-henkisten kirousten saattelemana ommella piilovetoketjua siististi paikoilleen tavallisella paininjalalla. No ei onnistunut. Päätin lopettaa yrittämisen ja sijoittaa 20 € Pfaffin piilovetoketjujalkaan ennen kuin heitän koko hameen jorpakkoon. Prkle!
Joutessani ennen vetoketjun saamista olin leikellyt noin vuosi sitten Eurokankaasta ostamani harmaan meleeratun joustotrikoon
tämän itämaisen mekon paloiksi. Olin ihastunut mekon malliin heti Burdan kopsahdettua postiluukusta vuoden 2012 lopputalvesta. Sitä olen sitten ihastellut ja huokaillut useita kertoja, mutta nyt vasta sain jotain aikaiseksi. Koska olen 160 senttinen pätkä, päädyin lyhentämään Burdan ohjeilla mekon petite-kokoon. Tässä mallissa helpommin sanottu kuin tehty. Lyhensin ylävartaloa ohjeen mukaisesti 7 mm + 13 mm, mutta helmaosan jätin lyhentämättä lantion kohdalta. Leikkasin sen vain ilman alakäänteen varaa.
Kaava vaati 100 cm kaksisuuntaisen vetoketjun, mutta lyhennysten jälkeen arvoin, että varmaankin 95 cm vetoketju olisi sopiva. Eurokankaasta ei löytynyt näin pitkiä metallivetoketjuja ja netissäkin hinta pompsahti yli 18 €. Päädyin sitten hankkimaan normaalin 90 cm takkivetoketjun reilun 5 € hintaan, sillä en ollut varma mekon onnistumisesta. Tässä palapeli-mallissa kun helposti lyhennettyjen kappaleiden yhteensovittaminen ei välttämättä onnistuisikaan. Mekon oli siis tarkoitus olla käytettävä kokeiluversiona.
Vähän huoletti myös se, että Burdan sivustolla monet valittavat ohjeen epäselvyyttä ja jotkut olivat jopa ostaneet jotkin lisäohjevideot kun eivät olleet muutoin saaneet työvaiheista selvää. En sitten tiedä missä muodossa nuo nettikaavojen ohjeet tulevat, mutta itselläni ei ollut mitään ongelmia lehden ohjetta seurata. En käyttänyt kuitenkaan ohjeen mukaista kolmen nepparin kiinnitystä kaula-aukossa vaan ompelin etukappaleen yhteen. Pukeutuminen tapahtuu kuitenkin takavetoketjun kautta joten pienempi päänaukko ei haittaa.
Ainoa iso muutos, jota ompeluvaiheessa sovittaessani tein oli takakappaleen kavennus. Vetoketju pullotti rumasti lapaluiden alareunan ja ristiselän välillä. Päädyin ottamaan lapaluiden alareunan kohdalta sisään yhteensä 2 cm selän leveydestä tasaten sisäänoton niskan ja alemman keskitakakappaleen alareunan välille. Jännitin kovasti vetoketjun ompelua, sillä senhän saa helposti kumpuilemaan joustavan kankaan kanssa, mutta mittailemalla ja harsimalla huolellisesti sain sen sisäänoton jälkeen mielestäni hyvin nätisti - ja helposti - paikoilleen. Ompelin vetoketjun kankaan taitteen alle mutta isoilla reunavaroilla. Näyttää mielestäni näin hyvältä ja reunakin tuntuu jämäkältä.
Kannattaa kokeilla tätä kaavaa, on mielestäni aivan ihana ja helppo päällä! Jossain vaiheessa pitää varmaan kokeilla värikkäämpää ja juhlavampaa versiota kun kaavatkin on nyt sovitettu jo itselle sopiviksi.
●●●
I was planning to sew linen trousers. Not anymore. I had this muslin under work but it was just too frustrating. I started to alter the pattern I had chosen: first I had to straighten the outern seams from the waist to knee, then I had to narrow the whole leg, then shorten the front seam since the trousers were a little bit too nappielike, then the back looked like a half empty potato sack but if I shortened the back seam also I could not sit properly... So I decided to try an another pattern. Luckily I measured the pattern size before I even draw the paper patterns. There would have been too many alternations to be done so I just decided to forget my linen trousers. At least for now. This is my problem. I have too thick tights combination with quite narrow waste and not so big rear. It seems almost impossible to find a good trouser pattern - not to even mentioning ready-to-wear trousers... So a dress or skirt, that was my next goal.
I had bought 4 metres of white thick cotton fabric from Ikea (only 0,99 €/m!). I planned to use it as a muslin but for some reason I fell in love its deer pattern. Its thickness and feel is almost like denim so I decided to make a
skirt out of it. The skirt was almost finished but I did not have a white invisible zipper for it so I had to visit Eurokangas fabric store.
My plan was to have just a quick visit and buy only this zipper - but... There were four tables full of -50 % discount fabrics! So I ended up with dark blue check pattern cotton (2 m), green stretch cotton (2 m), red and black polka dot viscose (1,5 m) and hat/mustache/bow tie patterned red jersey fabric (1 m). I have some ideas what to do of them but I do not dare to tell you yet since I am not sure if I change my mind before that...
As soon as possible I started to work with the invisible zipper. My sewing machine and one of my two sergers are situated in our summer house so I am able to sew only during the weekends. I thought that I had an invisible zipper presser foot for my Pfaff but the one I had was just a normal zipper presser foot. I tried three times to sew that zipper in its place but it just did not work with the normal presser foot. I decided to invest 20 € and buy this invisible zipper presser foot - before I loose it and rip that skirt into pieces!
So, what to do if you are not able to finish your garment A? Well, you start to work with your garment B then. I had cut out pattern pieces of this
Asian inspired dress a week before. I had fell in love with that dress pattern when I saw it th first time in 2012 Burda magazine. Now I decided to try that pattern, finally! I had bought this heather gray stretch jersey I worked on about a year ago to make a long sleeve knot detail shirt but it looked much more like a dress for me than a shirt.
Since I am only about 160 cm tall, I had to alter the pattern to meet petite sizing. There are really good instructions in some Burda magazines how to make the pattern to fit taller or shorter person. However, I was not sure how well I managed to make those changes since the front of the dress is almost like a jigsaw puzzle and I did not know in advance that if my pattern pieces would sit together. Luckily the double jersey was not so expensive so I decided this dress to be a wearable muslin dress - if I was able to make it look like a dress at the first place.
The pattern said that you need a 100 cm two-way zipper. Since I had shortened the pattern with about 7 cm, I estimated that 90 or 95 cm long zipper would be fine. Eurokangas shop did not have that long metal zippers so I decided to buy it online. I learned that two-way zipper of 95 cm costs over 18 €! And I was not even sure if I managed to make this fabric into a dress so I decided to use much cheaper normal separating 90 cm long zipper which I found with less than 6 €.
I was a little bit worried because on the Burda's web page some people wrote they had not been able to make sense of the pattern instructions. I do not know how the online pattern instructions differ from the magazine instructions but I did not have any problems with the construction of the dress. I did not use those snap fasterners for the neckline closure. I just simply stitched the front panels together since I did not see why the neckline should be able to be opened in the front if there was zipper in the back.
I also needed to narrow down the back pieces. The back was too wide between the sholder blades and waist. I took 2 cm totally off from the middle section. It was surpisingly easy to attach the zipper into the stretch fabric. I made it a little bit differently than in the instructions. I did not sew the zipper on top of the fabric but traditionally under with quite wide borders.
I am really happy with this dress! It is so easy to wear. I will definitely make an another one with better fabric and maybe with more colour as well. I recommend to try this pattern.
