lauantai 21. huhtikuuta 2012

Hiljaista käsityörintamalla...

En ole moneen päivään saanut istuttua kunnolla alas ja näpertää. *Huokaus*

Aina on muka jotain muuta ja ilta kuluu ihan huomaamatta. Viikon saldo tuntuu olevan vain puolikas vaippa ja puolikas illuusio-neule.

Laitoin pari ristipistokirjaa Huuto.netiin:

All Our Yesterdays -kokoelman, sis. 33 ohjetta


sekä William Morrisin taideteoksia ristipistotöinä (The Art of William Morris in cross stitch)


Ovat molemmat hyvällä hinnalla myynnissä ja by-the-way, tuota Morris-kirjaa ei enää saakaan kun on kustantajalta loppu... Eli jos alkoi kiinnostaa niin sinne vain huutelemaan! Hakekaa vain nimellä niin löytyy.

Avasin kyllä myös uuden blogin, Paukkuu ja Porisee, jossa jaan tavallisen arjen helppoja ja nopeita reseptejä. Suurin osa on todellisia pikaruokia perheelle. Käykää tutustumassa!

Niin, ja kuten olette jo huomanneet, muutin "hieman" blogin templatea. Se edellinen kun oli niin hempeääkin hempeämpi, että tylsistyin...

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Illuusiota

Surffailin Ravelryssa etsien jotain kivaa projektia, johon kadottaa edes osa lankavarastoni 7-veikasta. Törmäsin jonkun neulomaan illuusio-neulontana tehtyyn seinävaatteeseen. Olihan tuota illuusio-neulontaa pakko heti kokeilla, en nimittäin ole koskaan aiemmin siihen törmännyt!

Illuusio-neuleessa neulotaan raitoja kahdella värillä, näin:


Rivit muodostuvat oikeista ja nurjista silmukoista. Näitä vuorottelemalla saadaan aikaan neulepinta, josta oikeassa kulmassa katsottuna voi erottaa jonkin kuvion. Kuten ruusun:


Aika kiva, eikös. Ruusun ohje löytyy Ravelrysta ja Woolly Thoughts -sivustolta. Lisää kuvioita löytyy netistä googlettamalla vaikkapa "illusion knitting".

Seuraavana olen ajatellut tehdä tälle sohvatyynyn puolikkaalle kaveriksi apilanlehden, jonka ohje löytyy myös Woolly Thoughts -sivustolta.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Pikatikki: herkkusuun ruokalaput

Surauttelin pari päivää sitten meidän herkkusuu-kuopukselle pari ruokalappua. Niitä kun tuntuu menevän pesuun joka maistelukerralla vähintään yksi. Nyt kun nieleminen jo sujuu, eikä alaleuka vuoda niin pahoin kuin ensimmäisillä kerroilla, niin uusi äitiä ihastuttava leikki on keksitty; nimittäin ruoka suussa pärrästäminen! Ah, kuinka ihania huudahduksia äiti päästääkään, kun oikein kunnon pärräykset päästää suu täynnä mustikkasosetta! JEE! Se tylsä keittiön seinän maalikin saa vähän uutta piristystä...

Mutta joo. Tarvitsin siis ihan-heti-just-mentaliteetilla pari uutta ruokalappua. Löysin kierrätysflanellia (oma vanha pupukuvioinen flanellipyjama) ja esikoisen aikoinaan saaman Muksut-ruoan mainosruokalapun, josta piirtelin summittaiset kaavat. Surautus saumurilla ja vielä pätkät tarranauhaa kiinnittämiseen ja avot, kolme ruokalappua vartin pika-askarteluna.




lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kommentointia muokattu

Sain palautetta, että kommentteja ei voi kirjoituksiin lisätä ilman tunnuksia Googleen tai muutamaan muuhun yhteisöön. Nyt kommentointi on avattu julkiseksi.

Kaikki nyt siis puhumaan suunsa puhtaaksi!

4L eli Laiskan LankaLauantain Lasagne

Tämä ei ole ruokablogi, tiedän sen. Tämä "innovaatio" oli vain saatava jakaa.

Mies lähti metsään tai siis mökille oksimaan joulukuun talvimyrskyn tuhoja. Olemme siis lasten kanssa (vaihteeksi) kolmestaan. Yhdeltätoista tuli nälkä, sekä minulle että esikoiselle. Pakko-saada-murua-rinnan-alle ja asap. Kuinka se aamu olikaan noin nopeasti vierähtänyt?

En viitsinyt meille kahdelle lähteä mitään monimutkaista tekemään ja nopeastikin saisi valmistua kun nälkä oli jo. Eli jääkaappiin katsomaan mitä sieltä löytyisi; jauhelihaa sekä pari päivää aiemmin umpeutunut raejuusto, jota ei viitsinyt enää tuoreena syödä muttei vielä poiskaan heittää... Myös kolme sekalaista juuston kannikkaa. Tavallisesti heitän kaikki ylimääräjuustot lasagneen, mutta eihän sitä kukaan ala nälän jo suolia kurniessa tehdä, sehän kestää ikuisuuden! Vai kestääkö? Ollaan moderni äiti ja heitetään sapuska mikroon ja katsotaan mitä siitä syntyy.

Tällaista tuli:


Se paitsi näyttää lasagnelta, tuoksuu lasagnelta ja myös maistuu lasagnelta. Se siis kaiken järjen mukaan on lasagnea - tai ainakin se vie nälän. Vähän olisi enemmän juustoa voinut päälle heittää, mutta en jaksanut kannikoiden lisäksi enää muuta raastaa.

Näin tähän tulokseen päädyttiin:

30 minuutin laiskuuslasagne
n. 3 hengelle

300 g jauhelihaa
1 prk (400 g) paseerattua tomaattia

3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja

mausteita (esim. mustapippuria, paprikajauhetta, oreganoa ja suolaa)

1 purkki (pieni) raejuustoa

lasagnelevyjä (n. 12 kpl)
pari kolme kourallista juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja lisää paseerattu tomaatti. Kiehauta. Sekoita maito ja vehnäjauho keskenään, lisää kastikkeeseen (joo, sinne sekaan vaan - kerran se vain kirpaisee). Kiehauta. Mausta haluamallasi tavalla.

Kasaa lasagneksi. Minä tein näin:
Lado 1/4 kastikkeesta ja 1/2 raejuustosta, peitä lasagnelevyillä (4 kpl)
Kaada 1/4 kastikkeesta ja peitä lasagnelevyillä (4 kpl)
Kuten 1. kerros.
Kaada loput 1/4 kastikkeesta levyjen päälle. Säästin viimeiseksi eniten itse kastiketta ja ongin ne suurimmat jauhelihat jo alempiin kerroksiin.

Mikrota (800 W) 15 - 20 min. Tarkista levyjen kypsyys, mikrota tarvittaessa lisää 5 min pätkissä. Omalla mikrolla riitti 20 min. Lisää juustoraaste ja mikrota vielä 1 - 2 min, kunnes juusto on sulanut. Hyödynnä jälkilämpö!

Sitten vain HERKUTTELEMAAN!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Vaippakaava Uuno

Sain sitten vihdoinkin aikaa kuvata aiemmin esittelemäni Kvaak-taskuvaippaa varten itse piirtämäni vaippakaava yleiseen jakoon. En nimittäin kuitenkaan ala näitä työkseni tekemään myyntiin tai hyödyntämään muuten rahallisesti - patsi tietenkin säästönä verrattuna valmisvaippojen tekoon omaan käyttöön.

Toivon, että laitatte kommenteissa tulemaan tietoa ja mahdollisesti jopa linkkejä kuviin, mikäli kokeilette kaavaa.  Kaavan käyttö omaan tarpeeseen suotavaa, myyntivaippoihin ei. (Juu-u, suuret on naisella luulot omista kaavoistaan...)

Kaavoituksessa yhdistelin Myllymuksujen S/M-koon (5-10 kg), BabyLandin yhdenkoon ja FuzziBunzin yhdenkoon parhaita puolia. Malli on pyllystä melko leveä, kuten BabyLand, ja pituutta noin sentin enemmän kuin Myllymuksussa. Aloitin tämän käytön, kun kuopuksella oli n. 6 kg painoa ja menee vielä meidän himpun verran yli 12 kg painoiselle hoikalle 3-vuotiaallekin.

Nimeksi tälle tuli Uuno, sillä kyseessä on ensimmäinen vaippakaava, jonka olen koskaan piirtänyt (eli nummer uno).

Vaipan strategiset (noin-)mitat:
Koko M/L: 6 - 12 kg
kaava sisältää n. 0,5 cm saumavarat!
- Reisikuminauha 12 cm
- Vyötärökuminauha 10 cm
- 21 cm x 5 cm Applix-tarranauhan lenkkipuolta kiinnitettynä n. 1,5 cm yläreunasta
- 2 kpl 2,5 cm x 4 cm Applix-tarranauhan koukkupuolta siivekkeisiin sekä saman verran pesutarraksi lenkkipuolta.
+ lisäsäätö-tarra haluttaessa (3,5 x 5 cm)

Huomaa! Vyötärön kuminauhakuja on melko lyhyt, voit leventää sitä kaavaan noin 1 cm:n, eli 2 cm koko pituuteen. Aion parannella tätä seuraaviin kokeiluihin.


Pahoittelen kuvan laatua ja ennen kaikkea sitä, että kaava on kuvana. En kuitenkaan saa pdf-tiedostoa liitettyä tänne blogiin, joten joudutte itse piirtämään kaavanne...

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Pesupähkinä-kokeilua

Tilasin viime viikolla Sampsukalta pari palaa merinovillaribbiä, tencel-joustofroteeta (piti saada tietää mitä se oikein on, kun siitä niin vouhkataan) sekä herätteenä pesupähkinöitä.

Sampsukasta sen verran, että varsin hyvät kaupat olivat ja plussana pidän edullisia toimituskuluja: 3,5 € riippumatta tilauksen koosta. Lisäsin ko. puljun myös nettikauppalistoille, jonne melkoisen ripeällä toimituksella ansaitseekin päästä.

Merinovillaribb tuli ostettua kesäisiä, hieman ohuempia villavaippahousuja ajatellen, mutta sen käsiin saatuani en todellakaan tiedä maltanko moista pilvienhattaranpehmeää kangasta moisiin "tuhlata". Tuosta kun tulisi aivan ihania villakypäriä, talvikerrastoja jne. Tosin tietenkin lisääkin sitä kangasta saisi...

Tencel-joustofroteeseen vähän petyin, sillä sen pehmeydestä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - se oli jotensakin hieman "tuhruisen" ja kuluneen näköistä jo kättelyssä. No kyllähän tuo vaippamateriaaliksi menee, etenkin jos sen imukyky on niin hyvä kuin mainostetaan (1,5 kertainen puuvillaan verrattuna).

Pesupähkinät tipahtivat ostoskoriin ihan puolivahingossa. Olin nimittäin jo muutamia kertoja ajatellut, että niitä olisi kiva kokeilla. Plussana tietenkin ekologisuus ja kemikaalittomuus - ts. luonnonkemikaalisuus. Niistähän liukenee saponiinia.

Ensimmäisenä testasin ihan perusohjeella, eli laitoin muutamia kuorenpuolikkaita vaippapesuun 60 asteeseen. Kun koneen avasi, ensimmäisenä vastaan iski täysi hajuttomuus. En muutenkaan käytä hajustettuja pesuaineita, mutta niistäkin jää raaka-aineiden haju pestyyn pyykkiin. Nyt ei mitään. Pesutulos oli mielestäni verrattavissa nestemäiseen valkaisuainetta sisältämättömään peruspesuaineeseen (esim. Omo Color Sensitive tai Erisan).

Riippuen lähteestä, sanotaan pesupähkinöiden toimivan yli 30 asteisessa pesussa taikka sitten suositellaan alle 60:n pähkinöistä keitetyn "pesuaineen" käyttöä. Päätin siis kokeilla pesunesteen keittoa, jos sillä saisi paremman tehon pesupähkinöistä tavallisessa 40 asteen pesussa.

Eikun vain kourallinen pesupähkinöitä litraan kiehuvaa vettä ja haudutus 10 min, suodatus ja jäähtymisen jälkeen pesuun. Tavallisen kokoiseen koneeseen riittää 3 ruokalusikallista. Tuo neste kuulemma säilyy noin viikon jääkaapissa ennen homehtumista - pitänee ensi kerralla keittää vain puoli litra.

Olen nyt vajaan viikon käyttänyt kaikessa pyykinpesussa tuota pesunestettä, joka tuntuu toimivan ihan hyvin. Ei siis valittamista, mutta ei mitään erityishehkutustakaan. Ainakin peruslikainen pyykki tulee puhtaaksi. Kuivaneimpiin kakkavaippohin jää kenties hieman enemmän väriä kuin aiemmin Erisanilla pestessä, mutta nekin tietenkin haalenevat useammissa pesuissa ja sappisaippuan käytöllä.

Sitten luin jostain, että pesunestettä voi käyttää myös oman kuontalon pesuun. Joo-o, kyllähän sitä voi. Tukka tuntuu oikein kivalta ja ei ole edes sähköinen. Kaikkea rasvaa tuo pesuneste ei kuitenkaan poista. Ymmärränkin nyt siis sen, miksi pesupähkinät soveltuvat erityisen hyvin villalle ja silkille. En siis aio pesupähkinävettä käyttää shampoona vakituisesti, mutta kyllä se paremman puutteessa menettelee. Tietenkin ihmisille, jotka haluavat lähteä luomu-linjalle, niin tuo on varmaan todella hyvä vaihtoehto. Hiusten rasvoittuminenhan on pitkälti shampoon käytön vika alkujaankin; kun pesemme vahvalla pesuaineella päänahkaa suojaavan rasvan pois, niin hiuspohjan on aloitettava rasvan liikatuotanto korjatakseen tilanne. Uskon tähän, sillä meillä asuu 3-vuotias nuori neiti, jonka pää ei ole shampoota nähnytkään ja hiukset ovat puti-puhtaat pelkän vesipesun jälkeen. Myös neidin päänahka on erittäin hyvässä kunnossa.

Tiivistettynä: Suosittelen ainakin kokeilemaan pesupähkinöitä!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

.. ja eikun saumuroimaan!

Kuten jo aiemmin sivumennen mainitsin, niin tilasin itselleni ensimmäisen oman saumurini. Tähän saakka olen surautellut lainasaumurilla. Vikana vain oli se, että kyseisen laitteen omistaja alkoi uhkailla sen takaisinperinnällä. Jouduin siis jälleen aktivoitumaan saumurinhankinnassa.

Sorruin HobbyHallin tarjoukseen Brother M-3034D -saumurista. Tilasin viimeisenä alennuksen voimassaolopäivänä siis sian säkissä 100 € alella, eli 399 €. Kyseisestä saumurista löytyvät kaikki vaatimukseni; differentiaalisyöttö, peitetikki, leikkuujäteroskis ja vapaavarsi.

Kone kotiutui perjantaina ja nyt olen sitä testaillut pääasiassa imujen ompelulla. Mielestäni varsin lupaavalta vaikuttaa tämän hintaluokan saumuriksi, hyvä hinta-laatusuhde - ainakin ommel on siistiä, langoitus helppo ja kääntyy vaivattomasti tiukoissakin mutkissa. Mikäli perushuollolla pysyy ehjänäkin kauemmin kuin pari vuotta niin olen tyytyväinen ostokseen...

Nyt pitää vielä odottaa se ompelukone sieltä huollosta (saan ylihuomenna!) niin pääsen kokeilemaan "oikeilla" ompeluksilla kuinka saumurointi onnistuu.